Blogi
Blogi
Sep 25 2009
Sosiaalinen media yrityksissä
10 - 15 vuotta sitten Internet valloitti maailman. Aluksi se oli lähinnä harrastajien leikkikenttä ja sisältö oli pitkälti viihteellistä, vähitellen myös yritykset alkoivat hyödyntää sitä markkinoinnissaan. Syntyi myös "nettikupla", joka sitten puhkesi. Mutta Internetin merkitystä ei kukaan enää vakavissaan voi kiistää. Nykyään yritys ei ole oikein edes vakavasti otettava, jos sillä ei ole omia webbisivuja. Ne, jotka ymmärsivät varhaisessa vaiheessa uuden median mahdollisuudet, saivat (ja saavat edelleenkin) siitä eniten hyötyä.
Jo jonkin aikaa on puheissa on vilahdellut sosiaalinen media ja Web 2.0. Asiaan vihkiytymättömälle ne ovat vain taas uusia termejä jo ennestään sotkuisessa tietotekniikkaviidakossa. Sosiaalinen media - tai Web 2.0 - tarkoittaa sitä, että käyttäjät tuottavat median sisällön. Tunnetuin esimerkki lienee Facebook. Monet työnantajat katsovat karsaasti Facebookin käyttöä työaikana ja onkin totta, että se voi olla paha aikavaras.
Muttamutta… mietitäänpäs vähän: Ennustukseni on, että Web 2.0 on viiden vuoden päästä ihan yhtä välttämätön yrityksille, kuin Internet (Web 1.0) tänään. Internetin hyödyntäjien etujoukoissa olivat ne ihmiset, jotka opettelivat sen käyttöä viihteen kautta. Silloinkin työajalla surffailua paheksuttiin ja pidettiin nettiä aikavarkaana. Nykyään Internet on kuitenkin useimmilla aloilla välttämätön osa työntekoa. On enemmän kuin todennäköistä, että sama analogia toistuu nytkin Web 2.0 -ilmiön yhteydessä.
Toinen ennustukseni on, että sosiaalinen media aiheuttaa vielä suuremman kulttuurillisen murroksen, kuin mitä Internet aikanaan teki. Työikään tuleville nuorille sosiaalinen media on saumaton osa sitä tietoyhteiskuntailmaa, jota he ovat hengittäneet jo lapsesta asti. Kun melkein joka alalla ollaan jo nykyäänkin myös tietotyöläisiä, niin kuvittelepa tilannetta viiden vuoden päästä. Kuvittele myös, onko silloin mitenkään mahdollista rajoittaa jokapäiväiseen elämään saumattomasti kuuluvaa asiaa? Varsinkin, kun se on silloin jo muuttunut aikavarkaasta oleelliseksi osaksi työskentelyä, ihan niin kuin Internet meillä tänään.
Kannattaa siis miettiä, onko yritykselläsi varaa jäädä Web 2.0 -invaasion jälkijoukkoihin?
Jo jonkin aikaa on puheissa on vilahdellut sosiaalinen media ja Web 2.0. Asiaan vihkiytymättömälle ne ovat vain taas uusia termejä jo ennestään sotkuisessa tietotekniikkaviidakossa. Sosiaalinen media - tai Web 2.0 - tarkoittaa sitä, että käyttäjät tuottavat median sisällön. Tunnetuin esimerkki lienee Facebook. Monet työnantajat katsovat karsaasti Facebookin käyttöä työaikana ja onkin totta, että se voi olla paha aikavaras.
Muttamutta… mietitäänpäs vähän: Ennustukseni on, että Web 2.0 on viiden vuoden päästä ihan yhtä välttämätön yrityksille, kuin Internet (Web 1.0) tänään. Internetin hyödyntäjien etujoukoissa olivat ne ihmiset, jotka opettelivat sen käyttöä viihteen kautta. Silloinkin työajalla surffailua paheksuttiin ja pidettiin nettiä aikavarkaana. Nykyään Internet on kuitenkin useimmilla aloilla välttämätön osa työntekoa. On enemmän kuin todennäköistä, että sama analogia toistuu nytkin Web 2.0 -ilmiön yhteydessä.
Toinen ennustukseni on, että sosiaalinen media aiheuttaa vielä suuremman kulttuurillisen murroksen, kuin mitä Internet aikanaan teki. Työikään tuleville nuorille sosiaalinen media on saumaton osa sitä tietoyhteiskuntailmaa, jota he ovat hengittäneet jo lapsesta asti. Kun melkein joka alalla ollaan jo nykyäänkin myös tietotyöläisiä, niin kuvittelepa tilannetta viiden vuoden päästä. Kuvittele myös, onko silloin mitenkään mahdollista rajoittaa jokapäiväiseen elämään saumattomasti kuuluvaa asiaa? Varsinkin, kun se on silloin jo muuttunut aikavarkaasta oleelliseksi osaksi työskentelyä, ihan niin kuin Internet meillä tänään.
Kannattaa siis miettiä, onko yritykselläsi varaa jäädä Web 2.0 -invaasion jälkijoukkoihin?
Aug 25 2009
Tiedostoperverttien hengetön elämä
Dokumenttien jakelu tulosteina ja/tai sähköpostin liitteinä on useissa
tapauksissa täysin perverssiä toimintaa. Lisäksi se on hankalaa,
tarpeetonta, luontoa kuormittavaa, stressaavaa ja vanhanaikaista.
Otan käytännön esimerkin: konsulttitoimisto järjestää yrityksille suunnatun koulutuksen. Koulutusohjelma lähetetään paperiversiona asiakkaille, sen lisäksi alkaa boxiin kolahdella samat jutut liitetiedostoina. Jokainen muutos ohjelmaan pitää luonnollisesti myös toimittaa em. tavoilla koulutettaville.
Onnettomat koulutettavat yrittävät sitten kukin tykönään
säilöä tiedostoja, kuka postikansiossa (hui kauhistus!), kuka koneensa
kovalevyn uumenissa, kuka firman verkkolevyllä lisäämässä
tiedostohelvettiä. Sitten kun tulee tarve katsoa ohjelmaa,
opinnälkäisen on syytä vain toivoa, että hän lukee voimassa olevaa
versiota.
Asian voisi ratkaista paljon helpommin: Ohjelma olisi on-line luettavissa netissä esim. wiki-sivulla ja linkin voisi lähettää sähköpostilla. Kenenkään ei tarvitsisi murehtia tallennuksesta, versioista, ym.